Olin eilen 10-vuotiaani mukana Sellon Expertissä kun poika osti itselleen uuden puhelimen. Koska jälkikasvu osti puhelimen omilla rahoillaan, sai hän myös hoitaa kaupanteon omin avuin, noin pääpiirtein. Kaikki meni sujuvasti siihen saakka kunnes tuli maksun aika, haluttua puhelinmallia ei Sellosta löytynyt joten sovittiin että se haetaan Itäkeskuksesta missä niitä vielä on, maksu piti suorittaa heti. Näyttelytelineessä oli isolla tarjoushinta mutta jostain kumman syystä se tarjoushinta ei koskenut lapsia. Kunnes äiti-henkilö kysyy että mikä se tarjous oli jolloin vastaukseksi tulee sekalainen selitys poistuneesta tuotteesta ja toisesta myymälästä myymisestä mutta hinta tipahti automaattisesti.

 

Lapsi asiakkaana on kuitenkin aina erityisasemassa, häneltä ei voi vaatia samanlaista kykyä ja ymmärrystä kuin aikuiselta. Ja aikuisenakin oletan että kaupassa minulle tarjotaan paras hinta, ainakin jos minun rahani kiinnostavat jatkossakin. Ja sitä paitsi, sen lisäksi että lasta kusettamalla saa todella vittuuntuneen vanhemman, joka äänestää lompakollaan, lasta hyvin kohtelemalla saa 2-3 potentiaalista hyvää asiakasta jatkossa, sen tyytyväisen lapsen joka kasvaa koko ajan maksukykyisemmäksi kuluttajaksi sekä vanhemmat jotka arvostavat liikettä joka osaa ottaa huomioon perheen muutkin ostajat kuin sen suurimman palkkapussin pitelijän.

 

Expertille meni asiasta palaute, sitä odotellessa...

Minä niin rakastan Radio Suomea, tuota mummojen suosimaa radiokanavaa, jossa on päivän aikana monta eri ohjelmaa joihin voi soittaa ja valittaa valtion surkeaa tilaa, eläkeläisten karmeaa verotusta (hei mummeli, haluatko tietää paljon minä maksan veroja?) ja nuorison huonoa käytöstä. Parasta kanavassa on että se motivoi työntekoon, sitä tulee tehneeksi kaikkensa että sulkee korvansa lähetykseltä.  Kanavan on valinnut kollegani. Aina välillä käyn vaihtamassa kanavaa mutta sitten jossain vaiheessa se radio hiipii takaisin Radio Suomen taajuudelle.

 

Mutta tänään, kerrankin, tuli jotain hilpeää. Taustaksi kerron että istun meidän pienen yrityksen sisäänmarssihuoneessa. Sohva jossa asiakkaat ja yhteistyökumppanit joskus odottelevat, sijaitsee työpisteeni (ja kollegani työpisteen) vieressä. Tällainen avokonttorihässäkkä. Ja siinähän nyt sitten istuu ihminen, minulle ventovieras, sen oloinen että on tullut jotain meille kaupittelemaan jotain  ja tapaamisen toinen osapuoli on vielä hetken varattuna toisaalla. Radio Suomi, tuo asiaohjelmien luvattu kanava, tarjoilee meille tänään ohjelmaa ikääntyneiden seksielämästä, siitä kuinka liukasteen käyttö on tärkeää ja kuinka nykyään muistetaan miehillekin sitä asiaa painottaa kun he Viagraa menevät hakemaan. Yksityiskohdissa riittää. Olen sadisti. Suorastaan nautin kun katselin miesparkaa kuinka hän yritti näyttää siltä että teki kaikkea muuta paitsi kuunteli ohjelmaa. Olisi syytä kuunnella, ei me kukaan tästä nuorruta :)

Kaivoin esille muutaman vuoden käyttötauon jälkeen vanhan valurautapadan. Saadessani sen kymmenisen vuotta takaperin alustin padan kaiken taiteen sääntöjen mukaan sian ihralla ja monta vuotta se olikin sitten säännöllisessä käytössä ja hyvällä huollolla. Sitten tuli hetki että pata joutui kaapin perälle kun sen tuotoksia ei enää otettukaan vastaan niin innokkaasti. Voi pata parkaa, yksin ollut kaapissa.

Nyt kaivoin sen taas esiin ja huomasin että kaikki se vuosien vaivannäkö oli kuitenkin kannattanut. Vaikka pata onkin seissyt käyttämättömänä useamman vuoden, senkun laittoi liedelle ja alkoi paistelemaan, ei puhettakaan mistään kiinni palamisista tai käryämisistä tai muista haittatekijöistä. Pitäkää tefloninne, meillä syödään tänään ihanassa, täydellisessä valurautapadassa tehtyä karjalanpaistia (ja valkosuklaa-tuorejuusto-mango-moussea, ei tehty valurautapadassa). Ja lupaan kohdella pataani niin kuin sitä kuuluu. Eli käyttää, käyttää ja käyttää. Koska kun kuluu toiset kymmenen vuotta, pataseni on tuplasti parempi.

Virhe tapahtui siinä vaiheessa kun päätin suorittaa ruokaostokset Mankkaan K-Supermarketissa sen sijaan että olisin mennyt Prisman normivalikoimien ääreen.

Kun muutenkin elää syödäkseen, lukee keittokirjoja vähän samaan tapaan kuin toiset pornolehtiä ja näkee uniakin ruoasta, ruokakauppa jossa valikoima, laatu ja palvelu on kohdallaan, on toteutunut märkä päiväuni. Lapsia hävettää kun äiti kirmailee pitkin vihannes- ja hedelmäosastoa innoissaan löytäessään banaanishalottisipuleita, suuria taateleita, tuoretta sitruunaruohoa...

Juustotiskillä tekisi mieli painaa naama lasiin ja vain kuolata mutta ei tule tilaisuutta koska tiskin takaa tarjotaan maistiaisia. Lihatiskillä lapsetkin alkavat päästä vauhtiin ja matkaan tarttuu heppapihvejä (oli muuten aivan älyttömän hyviä) ja lammasta ja sen jälkeen...  Kalatiski. Seistään kaikki kaikki kolme tiskin edessä kuin nälkää näkevät kerjäläiset ja koitetaan pidätellä hepulia. Tuoretta siikaa, kampelaa, nieriää, kokonaista, filettä, valmiiksi maustettua, au naturel, savustettua, graavattua, mätiä, kampasimpukkaa, taskurapua, kokonaista rapua, rapusalaattia, ihan mitä vaan ja kaikki ihan sairaan hyvää. Onneksi kala on terveellistä, sitä nimittäin on sitten syöty. Ja syödään.

Nyt lähden kokkaamaan niitä lampaan parikyljyksiä.

 

 

 

Vaikka periaatteessa en tee uuden vuoden lupauksia, salaa lupasin itselleni muutamia asioita:

Tästä vuodesta tulee parempi kuin edellisestä, muistan olla hiukan armollisempi itselleni, teen joka viikko jotain kivaa enkä hautaudu kotiin, tutustun uusin ihmiseen ja löydän sen positiivisuuden mikä on jonnekin matkanvarrelle kadonnut. Ja jatkan vanhalla, hyväksi havaitulla: Jos jostain ihmisestä tulee mieleen jotain hauskaa ja mukavaa, kerron sen myös.

No, lupasin kyllä vähän muutakin, itseasiassa jo ennen vuodenvaihdetta. Nimittäin yksi hullu ystäväni sai houkuteltua mukaan projektiin, jossa otetaan joka päivä kuva itsestä ja julkaistaan se netissä. Täytynee ostaa apinasuodatin kameraan ennen kuin se menee rikki tämän pärstän kuvaamisesta :)

Ja sitä paitsi, tästä vuodesta on pakko tulla hyvä koska edellinen sai kaikesta huolimatta mitä hauskimman lopun. Alkosta ei meinannut siideriä irrota ennen kuin henkkareita vilautti. Ja vaikka iän jakaisi kahdella, se riittäisi silti Alkossa asioimiseen.

Ja koska aina voi puhua ruoasta, päivän pöperövinkki. Löysin Prismasta 100% mangososetta, ihan kunnon tavaraa, ei mitään sokeroitua tai vedellä jatkettua ja hyytelöityä kukkua. Mangososetta, mandariineja, ananasmehua ja vaniljajogurttia blenderiin ja voimapirtelo on valmis. Kääpiöt eivät tajunneetkaan vetelevänsä hedelmiä kun ryystivät pillillä.