Olin eilein jouluostoksilla. Eipä siitä sen enempiä, kierrokset ovat jo onneksi laskeutuneet...

Mutta yön pimeinä tunteina mietiskelin joulua ja siitä stressaamista tai stressaamattomuutta ja tapoja viettää. Ja kuinka ihmiset jaksavat ahdistua joulusta, toiset omasta joulun suorittamisestaan ja toiset siitä miten muut suorittavat joulua. Henkilökohtaisesti ei ota päähän joulun kaupallisuus pätkääkään. Miksi ihmeessä minun pitäisi ahdistua siitä jos naapuri roudaa himaansa paketteja niin että kuusi kaatuu, ostaa kaiken mitä mainostetaan ja ylipäätänsä kiertää joulun kaiken materian ympärille? Enkä myöskään oikein ymmärrä sitä kuinka jotkut tuntevat huonoa omaatuntoa siitä kun kaikki mahdollinen ei ole itsetehtyä, perinteikästä ja mummon vanhalla reseptillä luotua. Nyt tuntuu olevan myös kovin muodikasta olla anti-jouluhenkinen muutenkin ihan vaan periaatteessa. Vuoden kuluttua mahdollisesti vietän joulun yksin. Ajattelen jo etukäteen kaikkia niitä kirjoja jotka ehdin lukea pyhien aikana...

Meillä joulu on aina ollut perheen juhla, perheeksi on aina ymmärretty ne jotka normaalisti  ympärillä notkuvat. Aaton kohokohta on joulupäivällinen, vain minä ja siskoni voimme ymmärtää katkarapu-majoneesi kananmunien pyhyyden, kuinka niitä ei voi syödä muulloin (kuin ehkä, ehkä pääsiäisenä. Tuona vuoden toiseksi parhaana mässäyspyhänä). Ja tietysti kun on pikkulapsia (siis silloin kun oltiin itse ja nyt kun itsellämme on), lahjaläjä on oleellinen osa illan ohjelmaa. Turha sitä on kieltää, kyllä ne mukelot niitä odottaa ja sitä paitsi minusta on kiva antaa lahjoja, etenkin lapsille jotka eivät osaa vielä peitellä sitä ahneuttaan eivätkä toisaalta myöskään sitä aitoa iloa. Kyllä, 2,5 euron pörrösukista voi repiä aivan yhtä paljon iloa kuin siitä kolmen kympin dingeli dongeli lelusta. Ihan parasta.

Ja koska minulla ei ole ollut mitään pakonomaista tarvetta suorittaa henkilökohtaisesti kaikkia jouluun liittyviä valmisteluita mutta kuitenkin stressaan aina hiukan kaikkea mikä liitty ruokaan, muutaman viime vuoden ratkaisu viettää joulu laivalla on ollut mitä täydellisin. Pöydät notkuvat mitä parhainta evästä jonka joku toinen tekee. Se Joku Muu myös siivoaa sen karmean sotkun pois ja minun keittiöni on aivan yhtä tahraton (muhah) kuin kotoa lähtiessäni kun nousen pöydästä. Tunnelma on mitä jouluisin ja mukelot viihtyvät. Koska, let's face it, kun on jälkikasvua, se joulu pyörii niiden muksujen ympärillä. Ja laivalla on pari innokasta tätiä jotka leikittävät, leipovat pipareita, on Pelle Positiivia ja loputtomiin tanssiorkesteria ja äiti voi lukea kaikessa rauhassa kirjaa jossain nurkassa.

Jos joku haluaa super-suorittaa joulua niin suorittakoon toki kaikessa rauhassa, minulla on onneksi tiedossa ihanan rauhaisa viikonloppu jolloin lapset takuuvarmasti viihtyvät, saan itse lukea ehkä kirjan tai pari (eli viihdyn takuuvarmasti), saan vatsan täyteen hyvää ruokaa ja näen kun lapsilta, siltä mököltä esiteiniltäkin, karkaa mopo käsistä  kun pääsee lahjojen kimppuun kun tullaan kotiin.

Niin että sori vaan kaikki mutta minä tykkään joulusta koska olen tehnyt siitä juuri sellaisen kuin itse haluan.