Ajattelen uudesta ihmisestä ensimmäiseksi jotain hyvää.

En valita pikkuasioista.

Koitan löytää hopeareunuksen myrskypilvestäkin.

Teen hyvän työn.

Koska ei helkkari vieköön perjantaita viitsi tuhlata valittamiseen ja negatiivisiin ajatuksiin (edes silloin kun auto meinaa jäädä jumiin päiväkodin parkkipaikalle, jota ei ilmeisesti aiota aurata tänä talvena lainkaan. Onneksi minulla on pinkki lumilapio).