Minä niin rakastan Radio Suomea, tuota mummojen suosimaa radiokanavaa, jossa on päivän aikana monta eri ohjelmaa joihin voi soittaa ja valittaa valtion surkeaa tilaa, eläkeläisten karmeaa verotusta (hei mummeli, haluatko tietää paljon minä maksan veroja?) ja nuorison huonoa käytöstä. Parasta kanavassa on että se motivoi työntekoon, sitä tulee tehneeksi kaikkensa että sulkee korvansa lähetykseltä.  Kanavan on valinnut kollegani. Aina välillä käyn vaihtamassa kanavaa mutta sitten jossain vaiheessa se radio hiipii takaisin Radio Suomen taajuudelle.

Mutta tänään, kerrankin, tuli jotain hilpeää. Taustaksi kerron että istun meidän pienen yrityksen sisäänmarssihuoneessa. Sohva jossa asiakkaat ja yhteistyökumppanit joskus odottelevat, sijaitsee työpisteeni (ja kollegani työpisteen) vieressä. Tällainen avokonttorihässäkkä. Ja siinähän nyt sitten istuu ihminen, minulle ventovieras, sen oloinen että on tullut jotain meille kaupittelemaan jotain  ja tapaamisen toinen osapuoli on vielä hetken varattuna toisaalla. Radio Suomi, tuo asiaohjelmien luvattu kanava, tarjoilee meille tänään ohjelmaa ikääntyneiden seksielämästä, siitä kuinka liukasteen käyttö on tärkeää ja kuinka nykyään muistetaan miehillekin sitä asiaa painottaa kun he Viagraa menevät hakemaan. Yksityiskohdissa riittää. Olen sadisti. Suorastaan nautin kun katselin miesparkaa kuinka hän yritti näyttää siltä että teki kaikkea muuta paitsi kuunteli ohjelmaa. Olisi syytä kuunnella, ei me kukaan tästä nuorruta :)